Tallinna huorat in

tallinna huorat in

Toiset kattelee nähtävyyksiä tai tekee kaupungilla löytöjä hyvin, hyvin harvat miehet toiset taas rällättelee miten sattuu, mutta normistihan he ryyppäävät Mutta sinulla on tuossa taustalla tuollainen epäilevä sävy Mitä sinä epäilet reissulla tapahtuvan?

Mun ukko kavereineen oli mm. Kuulemma osa jäi ulos. Miten se nyt voi olla kenellekään epäselvää, että mitä miesporukat tekee Tallinnassa? Kännäävät ja käyvät huorissa. Mikä tässä on epäselvää. Olen antanut asian olla, ei minulle paljonkaan kuulu mitä tekivät silloin Tallinnassa. Kuitenkin se on outoa että ei pysty kertomaan mitä siellä tekivät. On kai vaimolla edes sen verran oikeus kysyä. Suurin pelko on ehkä jokin tauti. Ja nyt tosiaan ihmetyttää miksi salaa varaa matkan.

Kuitenkin tässä yhdessä eletään, että kyllä jotain haluisin tietää. Luotettavalta taholta tieto tullut: Miehillä on huoria paljon, riittävästi. Tiedän erään joka vaikkei itsekään ole edes hyvän näköinen käännytti hotellihuoneensa ovelta "palveluhenkilön" kun ei ulkonäkö miellyttänyt, hetken päästä tuli uusi.

Kuulemma niin laiha, että kun takaapäin veti niin melkein päälle näki '''kkelin liikkeen. Ja muuta vastaavaa myös tiedossa Mun miehen matka ei luultavasti eroa näistä kertomuksista, eikä edellinenkään. Ainakin Hesarissa oli juttua että idänmatkailusta tule iso osa suomen sukupuolitautitartunnoista.

Tosin jotkut miehet ei periaatteestakaan maksa naiselle seksistä.. Viru Hotellin yökerhossa suomalaiset miehet syödään elävältä. Tästä yksityiskohtia kertoi eräs mies joka ei koske maksullisiin naisiin.

Hän kertoi että naiset pyytävät suoraan ja tunkevat viereen ja melkein syliin. Jos mies on oikein kultturelli kuten eräs ystäväni. Niin mies tietää Tallinnan kulttuuririennot ja merkittävät ruokapaikat, eikä ole kiinnostunut maksullisista. Tällaisen miehen luona vierailin Tallinnassa. Tosin en voi mennä vannomaan ettei joku käytä halpoja maksullisia vaikka niin väittääkin tai antaa olemuksellaan ymmärtää.

Mutta jokainen on periaatteessa syytön kunnes toisin todistetaan- Luin kerran haastattelun Tallinnan prostituoiduista ja sanoivat että suomalainen mies usein ottaa kondomin alkuun mutta seksin loppuvaiheessa haluaa kondomin pois. Melko riski koska tilastojen mukaan vähintään joka kymmenes prostituoitu Tallinnassa kantaa HIV: Ja siinä ne jotka testeihin ovat suostuneet.. Ette kai te oikeesti ole niin typeriä, että uskotte monen jos ei about kaikkien miesten käyvän huorissa?

Eräät hyvännäköiset kundit 10v sitten ostivat kimpassa kauniin Virolaisen huoran ja panivat tätä koko yön ja kehuivat minulle jokaisen likaisen yksityiskohdan. Tuntui aika jännälle kun muut likat pitivät yhtä näistä kundeista pahin päätekijä iiii-ha-nana ja luotettavana. Riimillisesti yksi maailman parhaita tähän mennessä kirjoitettuja huikoja lienee Juristimies Markku Raimin hämeenlinnalaisessa perinneravintola Vinkalossa kirjoittama lupsakka runo:.

Vinkalossa kylmiä oluita ja yömakkaraa kylläpä elo maistuu — ajattelematta huomenna odottavaa työjakkaraa. Alkuperäinen huiko perustuu keskeisesti ruokaan, mutta poeettisen ilmaisun laventamisen nimissä voinee runon aihelmaksi hyväksyä myös ravitsemusliikkeessä nautitun juoman; kutsuttakoon mittaa silloin vaikka huikaksi:. Paitsi että on mukava runoilla, on mukava keksiä runomittoja, selittelee Seuramies.

Niitähän voi olla vaikka kuinka paljon. Kaverukset keksivätkin nimen uudelle kehitteillä olevalle runomitalle: Ilmeisestikin runossa ajatus on täysin kateissa ja se sisältää lukemattoman määrän lyhyitä tavuja.

Baarimies — krapularunouden uskollinen ihailija — tiedusteleekin Seuramieheltä, kummalla mitalla tämä aikoo julkaista lähiaikoina runokokoelman. Tiedä häntä, mutta Jürgen Rooste pitäisi ehdottomasti saada kirjoittamaan krapulamittaisia runoja! Baarimies havaitsee runomitallisen runoilun hankaluudet ja keskittyy sen jälkeen siiderinsä nauttimiseen, kumma kyllä aivan huikkamitan tahtiin:. Hyvää siideriä saatiin Drinkistä ystävällisen baarineidon vinkistä.

Kellaribaarilla on aito skottilainen omistaja. Samalle skottiherrasmiehelle kuuluu myös Raatihuoneentorin kulmalla oleva Mad Murphy´s -irkkupubi. Tänään tosin vuorossa baaritiskin takana on aito skottimies kiltissään.

Tässä pubissa taitaa olla kaupungin paras viskivalikoima. Tai sitten Mad Murphy´sissa, huomauttaa baariskotti. Joka tapauksessa viskejä on yli 30 erilaista, laskeskelee Baarimies.

Mallasviskejäkin on melkoinen määrä! Ruoka- ja juomalistalla on runsaasti skottilaisia ruokia, muun muassa haggista, ja oluita. Seuramies tilaa jo toistamiseen skottilaisen munan — tällä kertaa šotimuna, oad ja friikartul. Kaverukset istuvat terassilla, paraatipaikalla aivan vanhankaupungin sydämessä. Ohikulkijoita on hauska seurata, osa heistä poikkeaa skottipubiinkin. Iloinen tapaaminen aivan terassin edessä, nuoret naiset siirtyvät sisälle pubiin tilaamaan juomiaan.

Ylämaalaisen pienehkö terassi alkaa täyttyä nopeasti, vaikka taivaalla väikkyy kevyt sateenuhka. Baarimies havaitsee olevansa turistikaupungissa, ympärillä puhutaan englantia, espanjaa, suomea, viroakin. Vana Toomas -turistijuna kolistelee ohi. Naapurikapakan terassilla aletaan soittaa keskiaikaista musiikkia.

Kaverukset toteavat, että vaikka tämän päivän retkellä ensimmäinen Baarimiehen tuttava tuli vastaan jo ennen ensimmäistä käyntikohdetta, niin toinen ilmestyi vasta nyt, neljännen baarin kohdalla. Mutta hetken kuluttua ohi kulkeekin jo kaksi seuraavaa! Hevoset ja rattaat menevät skottipubin terassin ohi niin kuin taannoin St. Kahvilan edessä on kapean kadun varrella kolme pikkupöytää. Takana oleva sisäpiha on sateen uhatessakin täynnä, paikalla on noin 30 asiakasta.

Melkein jo sataakin, mutta kaveruksetkin valitsevat tunnelmallisen sisäpihan pöydän. Kahvilan sisustus on taattua retrokierrätystä. Kokonaisuus on sokkeloinen, vähän sekava tila, jossa on useita pienehköjä huoneita. Tarjolla on kaikenlaista juomapuolta ja pikkupurtavaa.

Kiinnostavien jäätelöannosten joukossa on muun muassa sinihomejuustojäätelöä. Musiikki on täysin erilaista kuin missään muualla tämän retken aikana — ilmeistä nuorisomusiikkia! Scratchia tai jotain sinnepäin? Asiakaskunnan keski-ikä onkin melko matala, paikalla on runsaasti alle vuotiaita. Tunteeko Baarimies tällaisessa paikassa itsensä ikäistään vanhemmaksi vai ikäistään nuoremmaksi, utelee Seuramies.

Baarimies ei vastaa vaan pyytää henkilökunnan edustajan kuittausta Baarimies-kirjaan. Kirja viedään taas keittiöön, konttoriin tai takahuoneeseen tutkittavaksi. Päiväkierroksen lopuksi kaverukset kurkkaavat vielä ginibaariin, jonka valikoimassa on yli 20 erilaista giniä. Self Baar Väike Karja -kadulla jää kuitenkin odottamaan seuraavia kierroksia. Kahvila Sinilintu sijaitsee samassa rakennuksessa, jossa aikaisemmin sijaitsivat Viron elokuvaliiton tilat ja varsinkin sen suosittu baari, yksi Baarimiehen ns.

Pientä pintaremonttia on näköjään tehty kesän aikana, sisustus koostuu monenlaisista kierrätetyistä tuoleista ja pöydistä. Baaritiski on kahvilasalin perällä. Kahvilan ulkopuolella kaupunginmuurin vieressä on useita pöytiä. Kaverukset etsivät kuitenkin istumapaikat kahvilan sisältä oven pielestä, jossa viileyden aikaansaamiseen osallistuu myös oven yläpuolelle asennettu ilmalämpöpumppu.

Ulkona on muurin kupeessa suorassa auringonpaisteessa tukalan kuuma; oikea kesä on sittenkin saapunut Tallinnaan. Asiakaspalveluhenkinen henkilökunta tervehtii heti sisään tultaessa saapujia luonnollisen ystävällisesti. Taustamusiikki on sopivan rauhallista, jopa meditoivaa. Tilataan janon sammuttamiseksi Saku Helet.

Siinä olutta siemaillessa herää kysymys, mihin kahvilan nimi — sinilintu — oikein viittaa, mistä se on peräisin. Samannimisiä kahviloita ja muita vastaavia kohteita on muuallakin, myös Suomessa.

Henkilökunnan edustaja ei tunnu olevan kovinkaan perehtynyt nimen taustoihin, hän ei osaa sanoa mistä on kyse. Baarimies ja Seuramies etsivät vastausta kysymykseen, ja löytyyhän se lopulta netin kautta amerikkalaisen hakukoneen uumenista. Mahdollisia vastauksia löytyy oikeastaan useita. Oikea vastaus voisi olla, että nimi viittaa legendaarisen Raimond Valgren samannimiseen lauluun , joka tunnetaan myös Valgresta kertovasta elokuvasta.

Myös Francis Goya on levyttänyt kappaleen. Entä miten Tapio Rautavaara ja hänen laulustaan Sininen uni tuttu unien sininen lintu mahtaa liittyä asiaan? Tai Sakari Topeliuksen satunäytelmä Lintu Sininen vuodelta Kyseinen satu tunnetaan myös muun muassa Intiassa ja Persiassa; Topeliuksen versio on siitä lyhennetty versio.

Sadussa noita loihtii prinssi Amunduksen, Syyrian kuninkaan, siniseksi linnuksi, jotta tämä ei saisi omakseen rakastamaansa prinsessa Florinnaa. Prinsessa puolestaan teljetään torniin jne. Onnellisen loppuratkaisun voinee aavistaa. Frank sijaitsee entisen Must Lammas -ravintolan paikalla Vanhankaupungin sivukadulla. Must Lammas kuului aikoinaan Baarimiehen kantapaikkoihin, sinne hän vei matkailijaryhmiä usein syömään. Nykyinen Frank on kotisivujensa mukaan nuorekas sekä restoran, baar että bistro.

Kadulla ravintolan edustalla ja sivustalla on muutamia pöytiä kesäisin. Tilaa sisällä on vajaalle 50 hengelle. Sisällä on täälläkin kierrätyshuonekaluja, sisustukseen kuuluu myös vanhoja radioita ja kaksi suurta seinäpeiliä.

Mikä ero on retrolla ja vintagella, kumpaan kastiin Frankin voisi luokitella? Kesäkuumalla sisällä on hikisen nihkeää, paikassa ei ole tuuletinta tai ilmalämpöpumppua.

Eihän siinä sinänsä mitään, nyt vain sattuu olemaan kesän toistaiseksi lämpimin päivä. Ruoka- ja juomalista näyttää huokealta ja nuorekkaalta. Listalta löytyy muun muassa mielenkiintoisia burgereita sekä Põhjalan ja Õllenautin oluita.

Ruokailuvälineet tuodaan pöytää paperipussissa. Kokonaisuus vaikuttaa kaikin puolin harkitulta ja silti jokseenkin toimivalta. Ruuat, juomat, kalustus ja musiikki sopivat jetsulleen yhteen. Myöhään iltaisin paikka on täynnä nuoria asiakkaita, kertoo Baarimies nähneensä. Mutta jos Frank on nuorisolle tarkoitettu paikka, niin miksi sen sisustus ja musiikki edustavat mennyttä maailmaa, ihmettelee Baarimies.

Tyyli kyllä on äärimmilleen viritetty ja näyttää sympaattiselta. Henkilökunta osaa heti vastata, mistä paikan nimi on peräisin — toisin kuin edellisessä käyntikohteessa. Ravintola-baari-bistron omistajan isän nimi on Frank.

Kaverukset alkavat ihmetellä, mistä kertoo se, että ravintola saa nimensä sen omistajan isän mukaan, vaikka Baarimies kyllä epäilee nimen kummiksi Sinatraa. Kuvastaako nimi Frank omistajan isän nuoruutta? Kertooko nimi omistajan onnellisesta lapsuudesta?

Onko rahat ravintolan perustamiseen saatu isältä? Olisiko kyseessä viimeinen kädenojennus isälle? Soitetaanko täällä Frankin lempimusiikkia?

Vai onko Frank sittenkin sukunsa musta lammas? Omistaja on joka tapauksessa kansainvälinen, ei siis syntyperäinen virolainen. Melko vähän taitaa kuitenkaan olla vanhempien mukaan nimettyjä pubeja ja baareja. Enemmistö on naisasiakkaita, suomalaisia turisteja ei näy. Baarimiehen ja Seuramiehen on aika siirtyä seuraavaan kohteeseen. Baarin ovi, jonka leveät ajan tummentavat parrut oli niitattu kasaan ratapölkkynauloilla, seisoi jyhkeänä vastapäätä kahta kukkakauppaa.

Näin kirjailija Harri Sirola kuvaa Mündi baaria vuonna ilmestyneessä mainiossa romaanissaan Kaksi kaupunkia uusin painos Vanha Mündi baar ja Vana Toomas -ravintola on yhdistetty, ja ne ovat nykyisiltä nimiltään ravintola Turg ja kahvila Vana Toomas, jolla on myös terassi Raatihuoneen torin laidalla.

Mündi baarin siistiytyminen alkoi jo kauan sitten Gorbatshovin raittiuskampanjan aikaan, ja Baarimiehen ja Seuramiehen tullessa paikalle kaikki jännittävä ja vähintäänkin arveluttava tuntuu haihtuneen jollekin ammoiselle aikakaudelle. Baarimiehelle paikka on tuttu Mündi baarin nimellä jo nuoruudesta. Harri Sirolan romaanista löytyvä kuvaus baarista vastaa hyvin Baarimiehen omia muistikuvia. Sameanvihreillä seinillä, jotka myöhemmin valoisiksi uskottuina aikoina maalattiin valkeiksi, roikkui villisian nahkoja.

Pakeliittipäällysteisillä pöydillä paloi kynttilöitä Aladdinin lampun muotoisissa messinkijaloissa. Harri Sirola alkoi luvulla vierailla usein Tallinnassa, ja kun Baarimiehellä ja Sirolalla oli yhteisiä ystäviä, niin he törmäsivät toisiinsa kerran ja useammankin.

Taisipa Sirola olla turistinakin ryhmässä, jota Baarimies veti matkanjohtajana. Muistikuvat ovat kuitenkin hämäriä ja alkoholinhöyryisiä. Seuramiehen kysymyksiin yhteisistä seikkailuista Baarimiehelle tulee mieleen matka autolla jossain Lasnamäen suunnalla. Siitä, olisivatko Sirola ja Mäkeläinen — Leija ja Baarimies — joskus istuneet samassa seurueessa Mündi Baarissa, ei vanhan Baarimiehen muistista löydy suoraa vastausta, mutta looginen päätelmä lienee, että luultavasti varmasti.

Neuvostoaikana Tallinnassa oli ravintoloita vähän, ja Mündi Baar oli kuuluisa länsimaisista juomistaan. Se oli portsareiden kulta-aikaa, mutta kolmen tai viiden ruplan setelillä pääsi aina sisään, muistelee Baarimies selvästi haikeana Sirolan sanoin: Mitä muita paikkoja niihin aikoihin olikaan? Kuku Klubi ja Pegasus — molemmat vain jäsenille suljettuja klubeja, joiden nykytilanteen kaverukset ovat jo käyneet tarkastamassa. Samanlainen vain jäsenille tarkoitettu oli Elokuvaliiton baari, sekin Baarimiehen kantapaikkoja nuoruudessa.

Ja Malemajan — Shakkiliiton — baari ainakin. Aluksi Baarimies ja Seuramies ovat ravintola Turgin ainoat asiakkaat. Baarimikko opastaa kaveruksia ystävällisesti ja kertoilee sujuvasti ravintolan historiasta. Nykyään ravintolan seinillä on villiasian nahkojen asemesta suuria TV-ruutuja. Ravintolasalista johtaa pseudo-ovia kuvitteellisten käsityömestareiden työtiloihin: Talon oluena on saksalaista vehnäolutta.

Tarjolla on useita talon omia snapseja, appelsiini-chili, puolukka-rosmariini — olisiko niissä viite entisen Mündi Baarin surullisenkuuluisiin drinkkeihin, tulee Baarimiehen mieleen.

Pöytään ilmestyy runsas lihavalikoima, josta suurin osa jää kaksikolta syömättä. Ehkä olutta olisi pitänyt tilata lisää? Menneiden aikojen muistelu on intensiivistä touhua, eikä se ainakaan tunnu lisäävän ruokahalua. Vierailusta jää kokonaisuudessaan kuitenkin seesteinen olo.

Käykää baareissa silloin kun niissä ei ole muita asiakkaita. Voitte rauhassa käydä henkilökunnan kanssa henkeviä ja rakentavia keskusteluja ja palvelu pelaa! Pyhän Patrickin pubiin ehditään sunnuntaiaamuna jo ennen kuin pubi on virallisesti edes avattu. Huomenen virkistykseksi otetaan kupilliset teetä ja kahvia.

Pubin seinillä on kaksi todella suurta ja varsin komeaa Mall Nukken maalausta. Paikan sisustus on selvästi irkkupubityylinen, muttei kumminkaan irkkupubitehtaalta tilattu. Kaiken maailman tilpehööriä ei näy, valaisimet ja kalustus ovat ihan tyylikkäitä.

Baarimiehen mielestä on tultu aamutuimaan ketjun paikoista kaikkein mukavimpaan. Pyhä Patrick on brändätty ilmeisen hyvin, sillä hänen nimellään on Tallinnassa viiden baarin pubiketju. Baarimies ja Seuramies ovat molemmat viettäneet omilla tahoillaan Pyhän Patrickin päivää irkkupubissa Suomessa. Silloin irlantilaiselta musiikilta ei voi välttyä, ja ihmisillä on päässään hauskoja päähineitä.

Jos päivän vietto on lähtöisin tavallisista ihmisistä, tapa viettää päivää on myönteinen. Jos lähtökohta on panimo- tai tislausteollisuudessa, ajatus ei enää olekaan niin myönteinen.

Mikä on motiivina perustaa irlantilaispubeja muualle kuin Irlantiin tai Yhdysvaltoihin? Tuskin sentään irlantilaisia turisteja on joka puolella maailmaa niin paljon? Entä valitseeko brittituristi ulkomailla liikkuessaan irkkupubin?

Onko irkkupubin perustaminen vanhan baarin paikalle jopa keino nostaa hintoja ja vaihtaa asiakaskuntaa? Kirkkopuiston reunalla olleen Linnankrouvin ulkoseinät maalattiin punaisiksi ja olutvalikoimaan tuotettiin hana Guinnessia. Toivo oli kirjallisuudentutkija, poliitikko ja suuri Suomen-ystävä, Baarimiehen edesmennyt opettaja. Muutaman kerran Toivo ja Baarimies tapasivat täällä luvulla. Aamu-uniset mietiskelijät jäävät hartaana katselemaan pubin ikkunan läpi ohi kulkevaa hevosta rattaineen.

Rattailla on naiskuski ja kolme asiakasta — ei paljon puutu, että mentäisiin hiljaksiin sumuisella nummella niin kuin Kotiopettajattaren romaanissa. Baarimiestoveri sanoi kerran Baarimiehelle, että oluen perusolemuksen oppii vasta sen jälkeen, kun on itse pannut olutta.

Koko prosessi on hyödyllistä tuntea, ja siksi seuraavaksi siirrytään panimoravintolaan, irlantilaispubista saksalaistyyppiseen oluttupaan, bierstubeen. Viron ensimmäinen panimoravintola Beer House on tyylillisesti yhtenäinen luomus. Kokonaisuudessa ei ole häiritseviä elementtejä, vaikka se onkin täynnä kliseitä. Saksalaistyyppinen ravintola sopiikin Baarimiehen mielestä paremmin Viroon ja Tallinnaan kuin esimerkiksi irkkupubi tai italialainen ravintola.

Onhan Tallinna vanha saksalainen kaupunki. Beer Housen ruokalista ison oluttuopin muotoinen. Maaliskuun kunniaksi tilataan märzen-olutta.

Henkilökunnan asustus on interiöörin mukainen. Olutkin saattaa maistua paremmalta, jos kaikki on aseteltu viimeisen päälle samansuuntaiseksi kokonaisvaltaiseksi elämykseksi. Ei ole riitasointuja, jotka häiritsisivät nautintoa. Ihminen on kokonaisvaltainen olento, joten irkkupubissa pitää juoda irlantilaista olutta ja viskiä, jotta elämys olisi aito.

Ei tarvitse mennä Irlantiin tai Baijeriin, jos osa maata on tuotu baarin muodossa omille kotikonnuille. Toisaalta katsellen saattaa ollakin kyse itsepetoksesta: Saksalaistaustaisessa kaupungissa itsepetos ei kuitenkaan ole järin suuri Baijerin tapauksessa…. Asiakaspaikoltaan Beer House on Tallinnan suurimpia vierailukohteita.

Takapihan entinen ulkoterassi on muutettu sisäterassiksi, jolla on useita pikkumökkejä.

tallinna huorat in

: Tallinna huorat in

Timea bella riemurasia porno 399
PILLU SEKSI SUOMI POSTI PLUS 909
Tallinna huorat in 529
VIRO SEX SYNTTÄRIRUNO VUOTIAALLE 120

Tuskin sentään taitoluistelua, kuviokelluntaa, rytmistä kilpavoimistelua tai curlingia! Eri maiden baareissa näytetään varmaankin eri lajeja, Unkarissa esimerkiksi näytetään vesipalloilun MM-kisat. Kuunneltiinko Englannissa ennen jalkapalloa pubin radiosta? Joulukellot koristavat pubia, taustalla soi rauhoittavaa musiikkia. Viru-hotellin aulaan rakennetaan joulukuusia ja ripustellaan joulukoristeita. Kaverukset ovat päivän ensimmäiset asiakkaat, mutta hetken kuluttua tulee jo pari lisää ja sitten vielä muutama, englantia puhuvia asiakkaita, nuoria miehiä.

Ehkäpä brittipubisuus sinänsä vetää kumminkin puoleensa. Välipalaa on tarkoitus haukata hampurilaispaikassa, ei kuitenkaan missään Hesessä tai Mäkkärissä. Dereku Burger sijaitsee parkkipaikan vieressä kellarissa, jonka yläpuolinen varsinainen talo on hävinnyt jo vuosikymmeniä sitten. Kellarin päälle on rakennettu kesäterassi, jota kaverukset eivät kuitenkaan tällä kelillä valitse — eikä siellä ole palveluakaan. Ennen kellariin menoa on kuitenkin kuvattava kellarin eteen roikkumaan ripustettu lehmäpatsas ja parkkipaikan ulkoseiniä koristavat maalaukset lehmistä.

Sisältä löytyy vielä maalaus kirkkaan sinisestä lehmästä! Kellari on tehty kalkkikivestä, ja se on sisältä yllättävän kodikas, vaikkakin pieni.

Tilassa on viisi pöytää, yhteensä 10—12 istumapaikkaa. Tarjolla on burgereita ja Pihtlan sahtia, joka on valitettavasti lopussa viikonlopun jälkeen. Lisää sahtia olisi tulossa viikon alussa.

Sahti on kuulemma suosittua, mistä sahtimestari Arvet Välin vanha tuttava Baarimies iloitsee, vaikka joutuukin tyytymään tölkkiolueen. Baarimikko on suulas virolainen, kokki puhuu englantia. Paikassa on rento tunnelma. Omistaja on kuulemma todellakin Derek, kanadalainen, jolla on virolaiset sukujuuret. Baari avattiin kesällä , ja suosio tuntuu jatkuvan. Hetkessä pikku paikka on aivan täynnä. Asiakkaista ainakin osa tuntuu olevan kantaporukkaa.

Seuramies ilahtuu havaitessaan, että sisustukseen kuuluu myös shakkilauta ja -kello. Paikan slogan riippuu seinällä: Välipalan jälkeen palataan päivän teemaan eli karaokeen. Lokaal Helsinki mainostaa itseään aitona karaokepaikkana. Ravintolatila koostuu neljästä huoneesta, joista keskellä on varsinainen tanssi- ja laulutila sekä baaritiski.

Näin sunnuntai-illan alussa paikalla on muutama suomalainen asiakas, jotka laulavat ja tanssivat, niin: Virolaiset eivät juurikaan laula karaokea — japanilaiset ja suomalaiset taitavat olla maailman karaokeystävällisimmät kansakunnat.

Ensimmäisenä lauluna kaiuttimista virtaa Aikuinen nainen. Seuramies muistelee, kuinka luvulla joku hänen tuttavistaan ihmetteli, kuinka tuo Karaoke-niminen bändi ehtii soittaa niin monessa paikassa ja vieläpä samana iltana. Silloin tuo mainio kansanviihteen muoto oli vasta tulollaan Suomeen. Lieneekö Lokaal Helsinki aito kaurismäkeläinen paikka?

Seinillä on runsaasti kaurismäkeläisiä leffajulisteita, ensimmäisen huonetilan seinillä on kuvia Frankeista elokuvasta Calamari Union. Seuramies muistaa edellisenä iltana katsoneensa katkelmia elokuvasta Saturday Night Fever — katkelmassa diskoon ilmestyy mies, joka kehottaa kutsumaan itseään Frankiksi. Täällä Frank ilmestyy joka paikkaan Calamari Union -elokuvan kuvissa.

Tallinnan suosituimmat karaokebiisit ovat Valuutabaarin karaokeisäntä Patze Rantasen mukaan Andre , Lapin kesä, Hopeinen kuu, Satulinna ja Kuuleeko yö. Mitä kyseinen lista kertoo suomalaisista? Noutaessaan irlantilaiset kahvit kaverukset panevat merkille, että baaritiskin takana on ripustettuna Suomen jääkiekkojoukkueen pelipaitoja. Keskustellaan Mika ja Aki Kaurismäen elokuvista ja karaokesta laajemmaltikin.

Seinien julisteet ja baarin äänimaisema ikään kuin valitsevat keskustelunaiheet. Valehtelija ja Arvottomat ovat veljesten yhteistyön tuloksia, Arvottomat vuodelta ja Calamari Union vuodelta Baarimies muistuttaa, että Calamari Unionissa perille rantaan selvinneet lähtevät soutuveneellä kohti Tallinnaa… Kiteyttääkö Aki Kaurismäki suomalaisuuden elokuvissaan niin kuin Lokaal Helsinkikin koko olemuksellaan?

Täällä lauletaan karaokea, Kaurismäen elokuvissa kuitenkin esiintyvät oikeat laulajat ja muusikot. Karaokelaulujen valinnoissa tiivistyy jotain keskeistä suomalaisuudesta ja vuodenkierrosta: Lapin kesä , Syksyn sävel … On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaan , lauloi aikoinaan Tavaramarkkinat. Ja jouluna laulettaneen Talven ihmemaata…. Kaverukset ryhtyvät tuumailemaan, löytyisikö Suomesta karaokebaaria, jonka seinillä on Aki Kaurismäen elokuvien julisteita.

Ovatko karaokelaulut baareissa erilaisia Suomessa kuin Tallinnan suomalaisbaarissa? Tiivistyykö täällä suomalaisuus toisella tavalla, tiiviimmin, aidommin kuin Suomessa olevissa karaokebaareissa? Vähän matkan päässä Viru-kadulla on toinen karaokebaari, mutta jo ovea avattaessa tunnelma vaikuttaa paljon riehakkaammalta kuin edellisessä paikassa. Ovenpielessä on Suomen lippu, mutta musiikin volyymi on heti yli kipurajan.

Ensi töikseen paikallinen venäläinen naisasiakas varastaa hetkeksi Seuramieheltä lippalakin. Asiakkaina on myös suomalaisia, paikka niin ikään mainostaa palvelevansa asiakkaitaan suomen kielellä. Lauluvalikoima on ainakin osaksi asianmukainen: Kalustus on modernihko, matalien pöytien ympärillä pyöreitä palleja ja sohvantapaisia seinänvierustoilla.

Seinillä on elokuvatähtien kuvia musiikkielokuvista, esim. Sekä tunnelma että musiikkivalikoima on hämmästyttävän erilainen kuin Lokaal Helsingissä.

Olisiko paikan nimi Global Satumaa? Osan biiseistä joku laulaa, osa jää soimaan taustamusiikiksi alkuperäisen esittäjän voimin. Kohdeyleisö vaikuttaa nuoremmalta kuin Lokaal Helsingissä. Joissakin tapauksissa tv-ruutu näyttää laulusta yhtä aikaa sekä englanninkielisen että suomenkielisen tekstin — laulaja voi itse valita, kummankielisen version hän esittää. Uskalias solisti valitsee Eaglesin sanat. Voisiko tämä olla Lokaal Helsingin laululistalla, laulaisiko sen joku?

Onko tämä sittenkin rokkimesta, aika kaukana Satumaasta? Onko tämä tarkoitettu niille, joilla on tapana vasta baarikierroksen lopussa mennä karaokebaariin? Omistaja — enemmän kuin lievästi humalassa — kapuaa baarin ylätasolle ja korostaa kovaan ääneen omistavansa tämän paikan.

Hän omistautuu ilmeisen hyvin työlleen ja ravintolalleen, on mukana laulussa, hengessä ja huppelissa. Joku laulajista tarttuu mikrofoniin ja Hymypoikaan , Mikko Alatalon tekemään mainioon lauluun. Musiikillisen keskustelun päätteeksi tullaan siihen päätelmään, että Alatalolla on useita hienojakin lauluja, mutta miehen arvostus Syksyn Sävelen huumorirenkutusten ja politikoinnin takia on kenties matala, vaikka esimerkiksi Yhdentoista virran maa , Kiiminkijoki, Hän hymyilee kuin lapsi sekä Maaritin esittämät Hymypoika ja Jäätelökesä ovat ihan huippukappaleita kaverusten sukupolvelle.

Seuramies ja Baarimies hylkäävät karaokemaailman laulamatta itse ainuttakaan laulua ja siirtyvät illan pimetessä oikeaan pubiskeneen. Ensin on vain ylitettävä joulutori. Mieleen on jäänyt enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Jos aito suomalaisuus löytyi ennen kesäisiltä tanssilavoilta, löytyykö se nyt ulkomaisista karaokebaareista???

Erilaisten juomien kokonaisvalikoima on huima. Myös virolaisia pienpanimo-oluita on myynnissä varsin kiitettävästi, ei tosin hanassa. He liittyvät seuraan, johon kuuluvat pöydän yläpuolella taulussa ivallisesti naureskeleva Jürgen Rooste, synkkä Karl Martin Sinijärv ja poispäin katsova Asko Künnap. Taitavat olla tämänhetkisen Viron runouden kovimmat nimet? Seuramies kertoo, että yhdessä kääntäjä-kirjailija Hannu Oittisen kanssa he kehittelivät juuri tässä paikassa keväällä uuden runomitan — huikon.

Silloisen määritelmän mukaan huiko laaditaan ravintolaruokailun jälkeen, kun nälän tunne hiuko, huiko on kaikotettu. Runossa on kolme riviä, joista ensimmäinen rivi päättyy ravintolan tai nautitun ruokalajin nimeen molemmat tulee kuitenkin ensimmäisellä rivillä mainita. Jompikumpi kahdesta seuraavasta rivistä rimmaa eli on riimitetty ensimmäisen rivin kanssa. Kolmas, riimitön rivi on seitsemän tavua pitkä, kahden muun rivin tavumäärää ei ole määritelty.

Riimillisesti yksi maailman parhaita tähän mennessä kirjoitettuja huikoja lienee Juristimies Markku Raimin hämeenlinnalaisessa perinneravintola Vinkalossa kirjoittama lupsakka runo:. Vinkalossa kylmiä oluita ja yömakkaraa kylläpä elo maistuu — ajattelematta huomenna odottavaa työjakkaraa.

Alkuperäinen huiko perustuu keskeisesti ruokaan, mutta poeettisen ilmaisun laventamisen nimissä voinee runon aihelmaksi hyväksyä myös ravitsemusliikkeessä nautitun juoman; kutsuttakoon mittaa silloin vaikka huikaksi:.

Paitsi että on mukava runoilla, on mukava keksiä runomittoja, selittelee Seuramies. Niitähän voi olla vaikka kuinka paljon. Kaverukset keksivätkin nimen uudelle kehitteillä olevalle runomitalle: Ilmeisestikin runossa ajatus on täysin kateissa ja se sisältää lukemattoman määrän lyhyitä tavuja. Baarimies — krapularunouden uskollinen ihailija — tiedusteleekin Seuramieheltä, kummalla mitalla tämä aikoo julkaista lähiaikoina runokokoelman. Tiedä häntä, mutta Jürgen Rooste pitäisi ehdottomasti saada kirjoittamaan krapulamittaisia runoja!

Baarimies havaitsee runomitallisen runoilun hankaluudet ja keskittyy sen jälkeen siiderinsä nauttimiseen, kumma kyllä aivan huikkamitan tahtiin:. Hyvää siideriä saatiin Drinkistä ystävällisen baarineidon vinkistä.

Kellaribaarilla on aito skottilainen omistaja. Samalle skottiherrasmiehelle kuuluu myös Raatihuoneentorin kulmalla oleva Mad Murphy´s -irkkupubi. Tänään tosin vuorossa baaritiskin takana on aito skottimies kiltissään.

Tässä pubissa taitaa olla kaupungin paras viskivalikoima. Tai sitten Mad Murphy´sissa, huomauttaa baariskotti. Joka tapauksessa viskejä on yli 30 erilaista, laskeskelee Baarimies. Mallasviskejäkin on melkoinen määrä! Ruoka- ja juomalistalla on runsaasti skottilaisia ruokia, muun muassa haggista, ja oluita. Seuramies tilaa jo toistamiseen skottilaisen munan — tällä kertaa šotimuna, oad ja friikartul.

Kaverukset istuvat terassilla, paraatipaikalla aivan vanhankaupungin sydämessä. Ohikulkijoita on hauska seurata, osa heistä poikkeaa skottipubiinkin. Iloinen tapaaminen aivan terassin edessä, nuoret naiset siirtyvät sisälle pubiin tilaamaan juomiaan.

Ylämaalaisen pienehkö terassi alkaa täyttyä nopeasti, vaikka taivaalla väikkyy kevyt sateenuhka. Baarimies havaitsee olevansa turistikaupungissa, ympärillä puhutaan englantia, espanjaa, suomea, viroakin. Vana Toomas -turistijuna kolistelee ohi. Liian rumia vai köyhiä? Onko muita maita kuin Thaimaa missä hirvet kuumaa kamaa. Jenkkien länsirannikolla tuntu että mustien tai meksikolaisten kanssa olisi voinut käydä flaksi. Valkoset sensijaan vähän katteli mitäs köyhiä tänne on päästetty.

Kirjaudu tai rekisteröidy käyttäjäksi vastataksesi. Näytä huomioimatta jätetty sisältö. Jaa tämä sivu Tweet. Onko sinulla jo käyttäjätunnus? Ei, rekisteröi uusi käyttäjätunnus. Mikä on nopein tapa päästä lentokentältä länsisatamaan, taksi? Kentällä menee ainakin tunti että pääsee sieltä matkatavaroiden kanssa ulos. Etsi Toggle navigation Valikko. Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Kyllä sossilta saa pienipimpaista, valikoima on laaaja Ei Virossa ole huoria, ainoastaan perhetyttöjä. Ei Tallinnassa ole huoria, ainostaan Suomalaisia kiimasia vanhojapiikoja ja eronneita ja karaneita! Huorastaminen on Virossa kielletty, Suomessa sallittu! Saat pitää sen kiloisen polkkatukan. Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Euroopan unionissa ei voi poliittisen korrektiuden vuoksi olla koskaan varma, että ei syyllisty kiihotuksen kansanryhmää vastaan, koska vähemmistöjä on miltei koko enemmistö. Jo se kertoo paljon. Vielä olisi muutamia vuosia aikaa tehdä jotain kiinnostavaa, jos vain keksisi mitä se voisi olla. Lähellä on myös Finland Quay, jonne suomalaiset puutavara-alukset aikoinaan saapuivat. Tallinnaan on helppo matkustaa ympärivuoden ja siellä riittä tekemistä sekä näkemistä vuodenajasta riippumatta.

0 thoughts on “Tallinna huorat in

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *